Cordillera Blanca -- Andien trekkiparatiisi!

Laguna.

Cuscon ja Machu Picchun huikeiden hetkien jalkeen tie vei Limaan. Siella Juliaa odotti paluulento Suomeen talven keskelle. Suurkaupungin valloitusyritys ei oikein maittanut (Baires odottaa jalleen helmikuun lopulla), joten paatin jatkaa matkaa Cordillera Blancalle, tarkemmin ottaen Huarazin kylaan. Cordillera Blanca on osa Andeja, joka kasittaa lukemattoman maaran yli 5500m lumihuippuja. Toki paikallisten kertoman mukaan jaatikoiden on oletettu sulavan noin 25 vuoden kuluessa, joten jos haluaa viela nauttia yksista maailman upeimmista maisemista ja jaatikoista, kannattaa Cordillera Blancalle suunnata NYT!
Huaraz on 140 000 asukkaan asuttama alueen paakaupunki. Alueen paakaupunki oli ennen Yungay, joka tuhoutui kuitenkin taysin 40 vuotta sitten maanjaristyksen seurauksena. Yhteensa alueella kuoli 70 000 ihmista. Huaraz kasvaa nykyaan kaiken aikaa valtavaa vauhtia mm. vuoristossa olevien mineraaliesiintymien takia. Useat ulkomaalaiset kaivosfirmat ovat valtaamassa alueita ja ihmiset tulevat tyon ja kaivosalan opintojen perassa kaupunkiin.

Paiva reilussa 3000m:ssa sai riittaa aklimatisoitumisesta ja varasin seuraavalle paivalle 4 paivan Santa Cruz -trekin. Hostellin (Andes Camp) pitajat olivat nuoria ja erittain asiantuntevia. Osasivat kertoa kaytannossa kaiken tarvittavan trekkaus- ja kiipeilymahdollisuuksista. Aamulla 6.00 tuli kyyti hostellin pihaan ja huristeltiin pari tuntia Carazin kylaan, josta viela pienta mutkittelevaa hiekkatieta Cachapampaan, josta alkoi tarpominen. Ensimmainen paiva noustiin loivasti 2900m korkeudesta 3760m korkeuteen Llamacoralin leiripaikalle. Kaveltiin kanjonia pitkin, molemmilla puolilla levittyi korkeat vuoret (lumihuiput olivat viela toistaiseksi pilvessa) ja edessa siinsi Taullirajun vuori. Se vuori nakyi melkein koko trekin ajan, siita onkin paljon kuvia. (Kannattaa tsekata kuvat osoitteessa: http://picasaweb.google.com/juha.jokiluoma/RoadTripSantaCruz4Dias#).

Lehman pääkallo.

Yo oli melko tuulinen ja kylma, meni hieman hytistessa. Herasin keskella yota ja piipahdin ulkona. Siella odotti elamani taydellisin kuutamo! Oli huikea maara tahtia ja kuu valaisi kaiken, parhaiten kaukana siintavan Taullirajun lumihuipun! Koska meita oli vaan 4 hengen porukka (vanhempi Belgialaien pariskunta Pierre ja Martine ja amerikkalainen Dev + mina), oli mukana vain aasityyppi ja opas, joka toimi myos kokkina. Teki muuten hyvia safkoja.

Toisena paivana tepasteltiin hieman enemman, ehka 15km. Alkuun kaveltiin melko tasaista patkaa parin laguunin ohi (upeita luonnon peileja, kuvat kertoo enemman) kohti El Miradoria (nakoalapaikka, josta nakyi huikea maara eri vuorenhuippuja, mm. Paramountin logosta tuttu Artesonraju 6025m). Sielta talsittiin viela muutama kilometri Taullirajun juurelle viettamaan yota 4250 metrin korkeuteen. Mulla riitti viela vahan energiaa, niin paatin ennen illallista kiiveta viereiselle kukkulalle muutama sata metria ylospain katselemaan maisemia. Rinne oli melko jyrkka ja sai kylla meikalaisenkin puuskuttamaan veren maku kurkussa.

Taulliraju, 5830m.

Nakoalat olivat kylla upeat, aurinko valaisi koko Taullirajun vuoren ja aikaisemmin aamulla ohittamamme laguunit. Hukkasin matkalla toisen buffini (jatin sen merkiksi, jotta osaisin laskeutua oikeaa reittia rinnetta alaspain hieman jyrkemmassa kohdassa, mutta en ikinaan loytanyt kyseiselle reitille enaan takaisin). R.I.P. buff. Rinne oli taynna heinikkoa, heinista oli hyva repia itseaan ylospain kiivettaessa, mutta seuraavana paivana kadet oli taynna pilkkuja. Sen siita saa.

Kolmas paiva kiivettiin trekin korkeimpaan kohtaan Punta Unioniin 4750 metriin, josta avautui kauniit maisemat vuorten toiselle puolelle. Siella meidan yllatykseksemme valtava kondori lensi ylitsemme n. 10m paasta. Paikallisten mukaan on erittain harvinaista nahda kondori silla alueella. Loppupaiva laskeuduttiin aina Huaripampan kylaan 3700m  korkeuteen, jossa paikalliset pelailivat jalkapalloa. Iltapaivateen jalkeen paatin myos osallistua peleihin. On se vaan rankkaa juosta tunti pallon perassa noissa korkeuksissa, ei ole ihmisten hommaa! :D Pelin aikana kommunikointi oli kohtuuttoman vaikeaa, koska en puhu sanaakaan quechuaa. Juttelin myos eraan paikallisen kanssa myohaan yohon kaikesta mahdollisesta Suomen ja Perun valilla. Yritin muun muassa energiateekkarina valaista hanelle, miten tuotetaan puun polttamisella sahkoa.

Pitka tepastelu alaspain Punta Unionin jalkeen.

Hyvaa harjoitusta kielen oppimisen kannalta. Viimeisena paivana kappailtiin pari hassua tuntia Vaquerian kylaan, jossa odoteltiin viela pari tuntia kyydin saapumista. Automatka takaisin Huaraziin kesti noin 5 tuntia. Matkalla nahtiin mm. Huascarán, joka on Perun korkein vuori, 6768m. Se on myos maailman trooppisen alueen korkein vuori. Harmi juttu, etta huippu oli pilvessa. Muuten reissun kannalta kavi kylla uskomaton tuuri, koska sadekaudesta huolimatta neljan paivan aikana satoi 2 minuutin ajan. Hieno reissu, melkein voin olla varma, etta joskus tulevaisuudessa palaan viela samaiselle alueelle vaeltelemaan, niin paljon taalla riittaa nahtavaa!

Tasta matka jatkuu Huanchacoon rannikolle lahelle Trujilloa. Siella odottaa Tyyni valtameri ja biitsit!