Jippii, täällä ollaan! Matka sujui yllättävänkin kivuttomasti, nukuin suurimman osan ajasta Córdobalaisen mummelin vierustoverina. Vaihdettiin siinä muutama sana ja se yritti vakoilla multa kokoajan tietoja maahantuloilmotuksiin, kun ei itse niitä osannut täytää. Lentokentällä kaikki sujui hyvin ja pääsin hienosti tullista läpi. Matkalaukkua sai odotella melko kauan, mutta viimeisten joukossa hieno 15 vuotta vanha sateenkaaren värisellä remmillä varustettu laukku putkahti hihnaa pitkin luokseni. Ulkona odotteli +4 asteen talvikeli, joten katsoin parhaakseni juoda vielä aamukahvit kentällä ennen kuin lähdin hostellia etsimään. Siinä ohessa näin aivan uskomattoman jäätävät tekoviikset eräällä vanhalla herralla, eihän semmosia kehtaisi itse käyttää edes hyvällä huumorilla naamiaisissa! Semmosta 7mm paksua mustaa huopaa vaan nenän alle niin hyvä tulee.
Lähdin kaupunkiin bussilla, jonka päätepysäkiltä oli järjestetty kyyditys hostellin ovelle saakka. Hostelli on 5min kävelymatkan päästä koululta, varsin hyvä paikka kaupungin tiedusteluun. Käppäilin hieman kaupungilla ja kävin Casa Rosadassa (oik.) - tuttu Evitasta - lueskelemassa tarinoita Etelä-Amerikan valtioiden entisistä johtajista ja tutustuin viehättävään Puerto Maderon satama-alueeseen (alhaalla). Bongasin matkalla 1kg pihvin, joka tulee liittymään reissuuni hieman tuonnempana. Väsy ja jetlägi alkoivat painaa, kun olin hotkaissut päiväruuaksi reissun ensimmäisen häränpihvin (ei tuo em. jättipihvi), joten päätin ottaa pienet päivätorkut, jotka kuitenkin venähtivät hieman yli odotetun ja heräsin illalla yhdeltätoista. Siinä meni se sunnuntai.
Maanantaiaamuna lähdin käymään koululla esittäytymässä ja minut otettiin avosylin vastaan. Sain tarvittavat ohjeet ja opukset mukaani ja lähdin hankkimaan argentiinalaista puhelinliittymää. Kävin pari operaattoria läpi, oli vähän ongelmia kuuluvuuksien yms. kanssa. Sitten kun vihdoin sain ostettua sim-kortin Personal -nimiseltä firmalta, huomasin että eihän sillä pysty lähettämään viestejä saati soittaa ulkomaille. Taidan siis käydä huomenissa antamassa hieman välitöntä palautetta. Tänään illalla alkoi myös opiskelu, kolme tuntia öljynporaukseen liittyvää historiaa ja teoriaa. Ryhmä oli pieni, n. 15 henkilöä, luokkahuone hieman ränsistynyt ja viileä ja luennoitsija isomahainen kuusissakymmenissä oleva proffa. Ymmärsin opetuksesta ehkä 10%, tästä on vain yksi suunta - ylöspäin. Mutta jos joka päivä ymmärtää esimerkiksi prosentin enemmän kun edellisenä päivänä, ei kestä kun 3kk että tajuaa kaiken! Syönkin tästä empanadan loppuun ja menen nukkumaan.
Suomalaisen kännykkänumeron heitin hattuhyllylle, nyt mut tavoittaa toivottavasti numerosta +54 9 11 312 64 744!
Lähdin kaupunkiin bussilla, jonka päätepysäkiltä oli järjestetty kyyditys hostellin ovelle saakka. Hostelli on 5min kävelymatkan päästä koululta, varsin hyvä paikka kaupungin tiedusteluun. Käppäilin hieman kaupungilla ja kävin Casa Rosadassa (oik.) - tuttu Evitasta - lueskelemassa tarinoita Etelä-Amerikan valtioiden entisistä johtajista ja tutustuin viehättävään Puerto Maderon satama-alueeseen (alhaalla). Bongasin matkalla 1kg pihvin, joka tulee liittymään reissuuni hieman tuonnempana. Väsy ja jetlägi alkoivat painaa, kun olin hotkaissut päiväruuaksi reissun ensimmäisen häränpihvin (ei tuo em. jättipihvi), joten päätin ottaa pienet päivätorkut, jotka kuitenkin venähtivät hieman yli odotetun ja heräsin illalla yhdeltätoista. Siinä meni se sunnuntai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti