En leivo enää ikinä!

...tässä kämpässä. Löysin asunnon heikoimman kohdan, uunin. Uuni, kuten hellakin toimivat kaasulla. Hella on hyvä, nopeampi lämmittää esim. vettä kuin sähköliedellä, lo me gusta mucho! Uuni sen sijaan ei sovellu mihinkään. Liekki palaa uunin alaosassa, joten kyseessä on pelkästään alalämpöuuni. Ruoka ei lämpiä alkuunkaan yläpuolelta, ja palaa alapuolelta. Toiseksi, uunin ovi on irti saranoistaan hieman, eikä se pysy kiinni ilman että ovea pitää kiinni. Kolmanneksi kaasu ei pysy päällä muuten kuin että säätönappulaa pitää pohjassa kokoajan. Ja uunin lämpötilasta ei ole mitään tietoa. Neljänneksi en löytänyt kaupasta leivinpaperia, käytin siis sen asemasta voideltua foliota. =)
        Koska korvapuustit olivat hieman palaneita pohjasta, ja raakoja pinnalta, päätin siirtää ne uunin jälkeen voileipägrilliin, joka osoittautui myös hieman rammaksi, ylävastukset eivät toimineet. Laitoin siis korvapuustit väärin päin voileipägrilliin, jonka seurauksena sain hienon kullanruskean kiillon korvapuustien pintaan, mutta myös kauniit raidat. Tällä hetkellä korvapuustit odottavat muovirasiassa, että saan raahattua ne huomenna koululle ja vien eteenpäin Suomen ilosanomaa! Noilla korvapuusteilla ei tosin ehkä paranneta Suomi-kuvaa, mutta yllätin jopa itsenikin, kun lähdin haastamaan kokintaitojani valmistamalla korvapuusteja normaalien pullien sijaan - elämäni ensimmäistä kertaa. Tästä huolimatta katson parhaaksi valmistaa seuraavan 11 kuukauden aikana vain pastaa.

Mielenkiintoinen kauppareissu!

Me vietetään perjantai-iltana ulkkariporukalla Cena de los países ts. internacional food party! Pitkään pohdin, että mitä sitä kokkailis, koska koululla ei ilmeisesti ole ruoan lämmitysmahdollisuutta, ja toisaalta perinteisiä suomalaisia ruokia ei ole paljoa, ja toiseksi niiden valmistaminen ei ole helppoa, koska täältä ei kovin paljoa löydy mustikoita ja puolukoita, perus kotiruoat on ruotsalaisia (lihapullat ja hernekeitot), ja karjalanpiirakoita tai Tapolan mustaamakkaraa en osaa valmistaa. Päätin pitkän pohdinnan jälkeen, että vien fazerin sinistä, jota löytyy hyllystä levy ja valmistan korvapuusteja. Sehän on simppeliä, senkun ostaa pari maustetta kaupasta, jauhoja ja sokeria ja täts it!

Tein ostoslistan, käänsin sanat varmuuden vuoksi espanjaksi, että löytäisin ne kaupasta ja lähdin ostoksille. Kaupassa oikeastaan ainoa asia mikä löytyi kokemuksella oli maito (jota viime kerralla etsin noin 5min, kun ei sitä löytynyt kylmähyllystä). Lisäksi tarvitsin jauhoja, sokeria, kardemummaa, kanelia, voita ja hiivaa. Keskimäärin aikaa kului ehkä 10min/tuote =). Jauhoja etsin pitkän aikaa, löyty suhteellisen nopeasti, nekin oli hieman piilossa, täällä kun ei niin paljoa leivota pullia kuin suomessa. Seuraavaksi metsästin maustehyllyä. Suomessa on tottunut muutaman metrin levyiseen selkeään maustehyllyyn, josta löytää kaiken tarvitsemansa. Pitsamausteita ja pippureita kyllä löytyi, mutta ei niitä kannata korvapuusteihin tunkea. n. 10min kaupassa kiertelyn jälkeen löysin erään hyllyn ylimmältä tasolta pari pussia kanelia, näytti siltä ettei kyseiset tuotteet ole argentiinalaisten jokapäiväisellä, tuskin edes jokavuotisella ostoslistalla. Seuraavaksi oli vuorossa kardemumma = cardamomo en español. Ajattelin, että ehkä se löytyy samasta hyllystä kuin kaneli. No eipä löytynyt. Sitten ajattelin, että ehkäpä samasta hyllystä kuin jauhot. No eipä löytynyt. Sen jälkeen kiersin vielä koko kaupan ympäri ja kas kummaa, ei löytynyt. Päätin kysäistä myyjältä, mutta hän ei edes tietänyt mikä kyseinen mauste on. Selitin, että vähän kuin kaneli, sitä käytetään leipomiseen, jonka jälkeen hän kipitti taas kanelihyllylle ja yritti etsiä tulosketta. Hän tavaili sanaa cardamo...carda...car...sitten hän otti käteensä pussin bicarbonato de sodio, mutta enhän minä ruokasoodaa tarvinnut. Päätin luovuttaa sen kanssa.

Seuraavana oli vuorossa voi. Ajattelin, että se on helppoa, löytyyhän sitä joka maasta. Ensin löytyi margariini ja tarkastin rasvamäärän: 5,8g. Ei ole totta. Mitäs ihmeen tavaraa se on? Hieman eri paikasta löytyi voi ja katsoin taas paljonko tavarasta löytyy rasvaa: 8,3g. Qué pasa? Etsin ja etsin oikeaa voita pidemmän aikaa, kunnes huomasin, että juuri nimenomaan rasvatuotteissa rasvamäärä merkitään /10g, en tiedä millä logiikalla. Ei noin saa ihmisiä kiusata! Hiiva löytyi helposti, positiivinen yllätys. Ostin myös pullon vodkaa, koska ajattelin valmistaa siitä perussuomalaisia drinkkejä joita löytyy jokaisen baarin valikoimasta: fisuja (fisherman's friend pastilleja, (vettä) ja viunaa) ja 8-palloja (Lakrisal-pastilleja, (vettä) ja viunaa). Kaupasta löytyi yksi pullo jotain tuontikamaa venäjältä, 17 pesoa litra. Suomessa vastaava on ehkä 35€ litra. Viimeistelin muut perusruokaostokset ja lähdin tiskille. Kysyin, että voiko maksaa visalla ja sehän onnistui. Myyjä kysyi myös henkkareita, jonka jälkeen annoin passikopion, mutta hän tarvitsi aidon version. Yleensä täällä kopio kelpaa. Löysin kuin löysinkin repun pohjalta salataskusta ajokortin, jonka avulla sain maksettua ostokset.

Lähdin käppäilemään kotiin päin ja ajattelin, että kyllä se korvapuusti valmistuu ilman kardemummaakin, kun yhtäkkiä hämmästyin läheltä tulevaan mausteiden tuoksuun. Vilkaisin oikealle, ja siinä se oli - maustekauppa! Ja kardemummaakin löytyi sekä siemeninä, että jauhettuna. Myyjä haki jostain takahuoneesta isohkon lasipurkin, josta löytyi kyseistä maustetta. Ostin minimimäärän, 25g = 10 pesoa. Menin tiskille, ja maksoin satasen setelillä, pienempää tällä kertaa ei löytynyt. Myyjälle valui heti tuskanhiki kasvoille, että löytyykö häneltä riittävästi vaihtorahaa. Hän alkoi laskemaan rahoja, löytyi yksi 50 peson seteli, yksi kakskymppinen, ja muutama 10 peson seteli. Kaikessa sekaannuksessaan täti laski hieman väärin, sain  100 peson setelistä takaisin 100 pesoa. Reippaana nuorena miehenä kuitenkin sanoin, että nyt taitaa olla kymppi liikaa, ja täti riemastui tästä. Molemmille tuli parempi mieli! Tästä on hyvä jatkaa päivää koululle luentojen pariin!

La Boca

Hei Suomi! Nyt alkaa elämä pikkuhiljaa vakiintua ja on jo paljon rennompi elää vilkkaassa ympäristössä. Oon oppinut paljon uusia asioita vaihtarikavereista, paljon riittää juttua mm. kielten eroista, kulttuurieroista, musiikista, armeijasta ja usein vertaillaan, kuinka asiat toimivat paremmin Euroopassa kuin Argentiinassa. Ydinryhmä ulkkaripoppoosta koostuu ~20 henkilöstä, melko moni heistä on Ruotsista tai Saksasta, lisäksi edustettuina ovat Sveitsi, Italia, Ranska, USA, Espanja, Meksiko, Portugali ja Hollanti.

Mikä sitten täällä on erilaista kuin koto-Suomessa? Suurin yksittäinen tekijä, johon ensimmäisenä törmää on raha-asiat. Automaatista saa nostettua vain ja ainoastaan 100 peson (20€) seteleitä, mutta jos niillä yrittää maksaa missä tahansa, niin yleensä se on liian iso raha, eikä myyjillä ole antaa vaihtorahaa. Usein 50 peson setelikin on liikaa. Kaupassa pystyy maksamaan aina isolla rahalla, mutta lähes joka kerta joutuu odottelemaan tiskillä pari minuuttia, että kassakaapista saadaan tarvittava vaihtoraha, koska kassoissa ei pidetä kuin pari lanttia ryöstöjen seurausten minimoimiseksi. Voitte vain kuvitella kauanko kestää jonotella 5m jonoa marketissa. Kauan. Bussilla matkustettaessa lippu maksetaan bussissa olevaan masiinaan, jota varten taas täytyy olla vain ja ainoastaan kolikoita. Jos ei ole, niin ei saa lippua. Kätevää.
Toinen käytännön asia mihin törmää jokapäiväisessä elämässä on se, että asuinrakennuksista ei pääse ulos ilman avainta. Jos on kylässä kaverilla joka asuu ylemmissä kerroksissa, hänen täytyy aina tulla alas avaamaan ulko-ovi, kun haluaa poistua kyläilyreissulta. Turvallisuuteen, tai oikeastaan turvattomuuteen se liittyy, mutta tulipalon sattuessa voi rakennuksesta ulos juokseminen olla hieman hitaanpuoleista.


Kuluneella viikolla pidimme kavereiden kanssa perinteisen asadon, argentiinalaisten termi grillaukselle. Eikä sitä yleensä muuta grillata kuin naudan lihaa. Se on halpaa ja erittäin hyvää, miksi sitä turhaan pitäisi alkaa kasviksilla leikkimään. Eräänä iltana piipahdettiin eräässä yökerhossa reggaeton-partyissä. Hyvin jännää musiikkia. Paikalliset ovat enemmän kuin innoissaan kuunnellessaan kyseisen genren artisteja, mutta meikäläisen korvaan jokainen biisi kuulostaa samalta. Sitten kun sitä kuuntelee muutaman tunnin putkeen klubilla, tulee vielä seuraavana aamunakin reggaeton-rytmejä korvista ulos. Ehkä siihen tottuu ajan saatossa. Löytyy täältä heavy rock-ihmisiäkin. Tänään törmäsin Bocan kaupunginosassa erääseen ravintolan tarjoilijaan, joka fanitti Nightwishiä, Apocalypticaa ja suurimmalle osalle suomalaisista hieman tuntemattomampaa black metal yhtyettä Impaled Nazareneakin!

Bocan reissu oli hurja. Lähdettiin puolen päivän jälkeen sveitsiläisen Brunon kanssa bussilla kohti kyseistä kaupunginosaa määränpäänä Caminito, pieni värikäs kortteli, josta löytyy paljon putiikkeja ja ravintoloita tangoesityksineen. Mentiinkin bussilla hieman liian pitkälle, kun ei oikeen tarkalleen tiedetty missä olimme ja missä piti jäädä pois. Kysyttiin sitten bussikuskilta, että mistä löytyy Caminito. Hän kertoi meille, että "pari korttelia taaksepäin ja vasemmalle, mutta olkaa varuillanne, koska tää seutu on vähän vaarallista, pitäkää huolta itsestänne". No mehän reippaina miehinä lähdettiin käppäilemään ohjeiden mukaan. Heti  parinkymmenen metrin jälkeen tuli eräs rouva huutelemaan meille, että "Menkää pois täältä, äkkiä pois tai teidät tullaan ryöstämään!" Siinä vaiheessa alettiin pistää askelta toisen eteen ja kävely oli melko reipasta Valentin Konosmaiseen tyyliin. Muutama yskittäinen ihminen käppäili vastaan ja yksi 6-henkinen poikaporukkakin, mutta säästyttiin kuitenkin vaikeuksilta ja lopulta näimme vasemmalla ison sillan, jonka vieressä tiesimme kyseisen Caminiton alueen olevan. Vähän siinä meinas alkaa jo jänskäämään. Caminiton alue on vain korttelin kokoinen, ja jos yrittää kävellä pois sieltä viereisiin kortteleihin, niin vastassa on joku paikallisen jengin heebo osoittamassa suunnan, johon Caminito jatkuu, ettei vaan erehdy häiritsemään paikallisen villin lännen elämää! Huomenna täytyy lähteä aikasin aamusta gauchoilemaan erään koulukaverin porukoiden ranchille, buenas noches amigos!

Hola che! ¿Cómo te va? ¿De dónde sois?

Näihin lauseisiin ja kysymyksiin on nyt törmännyt enemmän kuin koskaan. Paikalliset ihmiset ovat oikein mukavia ja kiinnostuneita Suomesta, onhan se hieman tuntemattomampi paikka ja suhteellisen kaukana kaikesta. Toinen viikko opintoja pärähti käyntiin hieman flunssaisissa merkeissä, mutta tauti alkaa olemaan paranemaan päin ja voiton puolella. Helposti sitä vilustuu kun hyppää Suomen kaikkien aikojen kesästä viileämpään maahan puhumattakaan olemattomista lämmittimistä sisätiloissa ja suhteellisen pahvisista seinärakenteista. Toivottavasti pian alkaa lämpötila täälläkin kavuta kohti hellelukemia.

Metromatkat koululle ja takaisin ovat olleet mainioita, aina siellä tapaa erilaisia ja erikoisia ihmisiä soittamassa milloin mitäkin soitinta tai kaupittelemassa tuotteita. Eilisillan matka metrossa oli jotain ennenkokematonta: metroon oli ahtautunut ainakin 3-kertainen määrä ihmisiä kuin sinne oikeasti mahtuu. Kukaan ei pystynyt liikkumaan askeltakaan ja meikäläisellä meinas lähtee kokonaan kädestä tunto kun se oli puristuneena kahden muun ihmisen väliin. Buenos Airesin metroverkko - paremmin tunnetaan nimellä "Subte" - on suhteellisen simppeli. Se koostuu kuudesta linjasta, eikä ole vielä ihan valmis, vaikka ensimmäinen linja otettiin käyttöön jo liki 100 vuotta sitten. Päivittäisiä käyttäjiä on vajaa pari miljoonaa.

Kaupungissa tapahtuu joka päivä jänniä asioita, toissapäivänä romahti talo Villa Urquizan alueella. Tapahtumassa sai surmansa 3 ihmistä. Tänään juurikin täällä Palermossa muutaman korttelin päässä 4 kaveria ryösti muutaman asunnon ja otti 3 panttivankia. Tilannetta seuraa useampi uutiskanava, ja aamukahvin ohessa onkin aina kiva katsastaa vähän telkkarista, mitä ympärillä tapahtuu. Viime aikoina on ollut hauska lueskella myöskin Suomen uutisia, kaiken näköisiä ukkosmyrskyjä ja saunakuolemia sielläkin tapahtuu.

Asunto lyötyi

Nyt on siis vietetty kuusi yötä uudessa kaupungissa ja vihdoin ja viimein löytyi asunto. Melkoinen pikkunen luola, mutta matkalaukullisen tavaraa saa mahdutettua helposti piskuiseen kaappiin ja muutamalle hyllylle. 4 hengen solu, jossa asuu myös pari vaihtaria ITBAsta. Yhteisistä tiloista löytyy kaikki tarvittava, tv, dvd-soitin, matkaopuksia, pyykinpesukone, keittiö kaikkine tarvikkeineen. Siivooja käy siivoomassa kämpän kahdesti viikossa, joten vähän vähemmän on duunia kuin Suomessa. Oma vessa löytyy tietenkin, sekä pikkuinen ikkuna suhteellisen rumalle sisäpihalle. =) Mutta tästä on hyvä aloittaa, aina oma luukku hostellin voittaa ja jos myöhemmin löytyy halpa parempi asunto, niin aina voi vaihtaa. Asunto sijaitsee Palermon alueella, joka on hieman rikkaampaa, rauhallisempaa ja turvallisempaa aluetta. Läheltä löytyy paljon ravintoloita ja baareja (toisin kuin ydinkeskustasta, jossa suurin osa paikoista sulkee ovensa ilta 10 kieppeissä), iso ostoskeskus, futiskentät ja hyvät metroyhteydet koululle keskustan ytimeen. Suurin osa vaihtarikavereista asuu myös Palermossa, joten ihan kelpo mesta siis.

Eilen käytiin aloittamassa futiskausi, osallistuttiin koulukavereiden kanssa Futbol 5 -miniturnaukseen, joka pelataan 4 pelaajalla + maalivahti, eli se on vähän kuin futsalia tekonurmella. Erittäin hauskaa ja on hyvä urheillakin välillä, ettei ihan lähde homma ihan käsistä kun hyviä ja halpoja pihvirafloja on joka puolella.

Los primeros días

Jippii, täällä ollaan! Matka sujui yllättävänkin kivuttomasti, nukuin suurimman osan ajasta Córdobalaisen mummelin vierustoverina. Vaihdettiin siinä muutama sana ja se yritti vakoilla multa kokoajan tietoja maahantuloilmotuksiin, kun ei itse niitä osannut täytää. Lentokentällä kaikki sujui hyvin ja pääsin hienosti tullista läpi. Matkalaukkua sai odotella melko kauan, mutta viimeisten joukossa hieno 15 vuotta vanha sateenkaaren värisellä remmillä varustettu laukku putkahti hihnaa pitkin luokseni. Ulkona odotteli +4 asteen talvikeli, joten katsoin parhaakseni juoda vielä aamukahvit kentällä ennen kuin lähdin hostellia etsimään. Siinä ohessa näin aivan uskomattoman jäätävät tekoviikset eräällä vanhalla herralla, eihän semmosia kehtaisi itse käyttää edes hyvällä huumorilla naamiaisissa! Semmosta 7mm paksua mustaa huopaa vaan nenän alle niin hyvä tulee.
Lähdin kaupunkiin bussilla, jonka päätepysäkiltä oli järjestetty kyyditys hostellin ovelle saakka. Hostelli on 5min kävelymatkan päästä koululta, varsin hyvä paikka kaupungin tiedusteluun. Käppäilin hieman kaupungilla ja kävin Casa Rosadassa (oik.) - tuttu Evitasta - lueskelemassa tarinoita Etelä-Amerikan valtioiden entisistä johtajista ja tutustuin viehättävään Puerto Maderon satama-alueeseen (alhaalla). Bongasin matkalla 1kg pihvin, joka tulee liittymään reissuuni hieman tuonnempana. Väsy ja jetlägi alkoivat painaa, kun olin hotkaissut päiväruuaksi reissun ensimmäisen häränpihvin (ei tuo em. jättipihvi), joten päätin ottaa pienet päivätorkut, jotka kuitenkin venähtivät hieman yli odotetun ja heräsin illalla yhdeltätoista. Siinä meni se sunnuntai.

Maanantaiaamuna lähdin käymään koululla esittäytymässä ja minut otettiin avosylin vastaan. Sain tarvittavat ohjeet ja opukset mukaani ja lähdin hankkimaan argentiinalaista puhelinliittymää. Kävin pari operaattoria läpi, oli vähän ongelmia kuuluvuuksien yms. kanssa. Sitten kun vihdoin sain ostettua sim-kortin Personal -nimiseltä firmalta, huomasin että eihän sillä pysty lähettämään viestejä saati soittaa ulkomaille. Taidan siis käydä huomenissa antamassa hieman välitöntä palautetta. Tänään illalla alkoi myös opiskelu, kolme tuntia öljynporaukseen liittyvää historiaa ja teoriaa. Ryhmä oli pieni, n. 15 henkilöä, luokkahuone hieman ränsistynyt ja viileä ja luennoitsija isomahainen kuusissakymmenissä oleva proffa. Ymmärsin opetuksesta ehkä 10%, tästä on vain yksi suunta - ylöspäin. Mutta jos joka päivä ymmärtää esimerkiksi prosentin enemmän kun edellisenä päivänä, ei kestä kun 3kk että tajuaa kaiken! Syönkin tästä empanadan loppuun ja menen nukkumaan.
Suomalaisen kännykkänumeron heitin hattuhyllylle, nyt mut tavoittaa toivottavasti numerosta +54 9 11 312 64 744!