La selva

 

Trujillosta matka Tarapotoon sujui melkein mutkitta. Bussi meni hieman rikki loppumatkasta, mutta reilun tunnin odottelun jalkeen paastiin jatkamaan matkaa perille. Tutustuin bussissa eraaseen perulaiseen pariskuntaan, jotka olivat jatkamassa matkaa suoraan Yurimaguakseen, josta lahtee jokilaivat kohti Iquitosta. Paatin jakaa taksin heidan kanssaan (2h matka maksoi 20 solea = 6€) ja matka menikin oikein mukavasti uudella Toyota Yariksella 1,5v sitten valmistunutta tieta pitkin.

Paraskuntoisin tie minka olen Etela-Amerikasta loytanyt, aivan kuin euroopassa olisi ollut. Matka kesti nyt 2h, ennen tien valmistumista 8-10h. Yurimaguaksessa eras Juan-niminen heppu nappasi mut huostaansa heti Plaza de Armakselle saavuttuani ja han esitteli minulle hostellin joen rannalta (tietenkin suostuin tarjoukseen) ja han myos esitteli minulle kaupungin keskustaa ja laivasatamia. Tein vahan ostoksia tulevaa viidakkoreissua silmalla pitaen (hyttysmyrkkya, macheten, luettavaa yms.) Hostelli oli upealla paikalla aivan joessa kiinni. Aamupalaa syodessani nain hostellin vierella jokidelfiinien uiskentelevan.

Juan sai minut ylipuhuttua 4 paivaksi viidakkoon Pacaya-Samirian kansallispuistoon. Han oli itsekin opas, asui lagunaksessa ja oli toissa Aguajetours-nimisella firmalla. Lahto Yurimaguaksesta lautalla kohti Lagunasta oli seuraavana aamuna. Lahto myohastyi parisen tuntia ja kymmenen kieppeissa paasin lahtemaan. Matka Lagunakseen kesti kymmenen tuntia. Laivan kansi tayttyi riippumatoista ja porukkaa oli paljon. Laivalla tarjottiin ruoka, joka koostui 80% riisista, 15% keitetysta banaanista (maistuu lahinna kuivalta perunalta) ja 5% kanasta. Hygieniataso laivalla ei ehka ollut ihan huippua.

Jatokset meni suoraan jokeen ja laivan hanoista tuli puhdistamatonta jokivetta, joten nain lansimaalaisen nakokulmasta ajatelleen siina saattaa olla jonkinasteinen mahdollisuus erinaisten bakteerien leviamiselle.

Lagunakseen saavuin illalla, josta Genaro-niminen vanha heppu kyyditsi minut hostellille. Hostellilla oli paljon torakoita, criolloja (semmosia lentavia torakoita) ja muita otokoita. Alkuun vahan iljetti, mutta luonnollisesti kaikkeen tottuu ajan kanssa. Seuraavana aamuna aikaisin lahdettiin oppaan Carlosin kanssa motocarrolla (riksa, tuk-tuk-taksi) kohti Reserva Nacional de Pacaya Samiriaa. Lagunaksessa ei ole luultavasti yhtaan autoa, mutta motocarroja porrailee paljon joka puolella. Vajaa tunnin matkan jalkeen saavuttiin pienen joen rantaan, josta aloitimme matkan viidakon syovereihin. Ensimmaisena paivana melottiin 4-5 tuntia, oppaan samalla bongaillessa erilaisia lintuja ja apinoita puiden katveesta. Nahtiin paljon erilaisia isoja haikaroita, kotkia papukaijoja ja muita lintuja. Apinoita nakyi kanssa semmonen 30 yksilon lauma. Hassuja otuksia ne vaan on. Carlos myos valilla pyydysteli kaloja joesta atraimella, helpon nakoisesti se naytti sujuvan. Iltapaivalla saavuttiin majatalolle. Kaikki talot Lagunaksessa ja muuallakin viidakkoseudulla koostuu heiveroisista lautaseinista, palmunoksakatosta. Jokien varsilla talojen lattiat on vedennousun takia korkealla, Lagunaksessa tultiin toimeen ihan hiekkalattialla. Majatalolla syotiin vastapyydettyja kaloja. Illan hamartyessa lahdettiin kanootilla etsimaan kaimaaneja. Loydettiinkin aika paljon, isoimmat nahtiin vain kaukaa, mutta yksi pienempi saatiin pyydystettya. Oli hassua pitaa semmosta otusta kadessa.

Meilla kavi myos hyva tuuri, silla opas loysi reilu parimetrisen anakondan. Tottakai sekin piti kayda metsastamassa. Kovasti se kiemurteli, mutta kylla se vahan rauhottui kun sita piteli rennosti kasivarsilla. Joesta pyydystettiin myos hieman vaarallisempi keihasrausku, samanmoinen otus joka tappoi telkkaristakin tutun krokotiilimiehen. Silla on selassaan piikki, jonka se tunkee ihon lapi. Pienten yksiloiden iskut sattuu, isot voi pahimmassa tapauksessa tappaa.

Seuraavaan paivana mentiin syvemmalle viidakkoon ja nahtiin paivan mittaan paljon jokidelfiineita uiskentelemassa kanootin ymparilla. Oli hieno fiilis. Nahtiin myos kilpikonnia ja pari paichea, se on amazonian isoin kala, voi kasvaa noin 200 kiloiseksi. Aikalailla se molskahteli yrittaessaan pyydystaa kaloja joesta. Mentiin eraalle jarvelle kalastelemaan, jossa nahtiin lisaa delfiineja. Saatiin piraijoja, palometoja ja kaiken nakoisia monneja. Saatiin illaksi paljon ruokaa, 4 kalaa mieheen! Yolla kaytiin taas hieman tsiigailemassa kaimaaneja, taas nahtiin useita yksiloita. Kolmantena paivana tehtiin parin kolmen tunnin kavelyreissu metsaan. Meilla kavi hyva tuuri, silla loydettiin erittain iso lauma apinoita syomassa aamupalaa. Laumassa oli 3 erilaisia apinoita, mono negro, mono cara blanca ja joku muu, en nyt ihan tarkasti muista nimea. Vikana paivana nahtiin myos hieman harvinaisempi laiskiainen loikoilemassa puun latvassa. Hyttysia oli paivalla yllattavan vahan. Illemmalla otokat herasivat eloon ja hyttysverkolle todellakin oli kayttoa.

Kaksi ensimmaista melontapaivaa meni helposti, koska mentiin virran mukaisesti. Kolmas ja neljas paiva melottiin vastavirtaan, joten sai ihan tosissaan urheilla.  Viimeisena yona myos joku mahataudin poikanen meinas taas vahan nayttaytya ja viimeisen 5 ja puolen tunnin melonta vastavirtaan hieman oksennuksen maku kurkussa ei ollut urheilusuoritus ihan helpoimmasta paasta. Palattiin Lagunakseen, jossa peseydyin Juanin talon takapihalla (vesi otettiin normaalisti kaivosta). Loppuillan odottelin laivaa Aguajetoursin toimistolla riippumatossa loikoillen. Lagunas on melko alkeellinen paikka, koko 8000 asukkaan kylassa on 1 tietokone, talot ovat erittain alkeellisia ja ensimmaista paallystettya katua valmistettiin juuri. Koko kylan miehet olivat toissa pitkan paivan ja kaikki tyo tehtiin kasin. Yksi betonimylly kylasta loytyi.

Laivamatka Lagunaksesta Iquitosiin alkoi 6.2 noin klo 0.30am. Laiva oli jo valmiiksi taynna riippumattoja, mutta jostain loytyi pieni kolo viela mun riippumatolle. Sain nukuttua ihan kivasti jokusen tunnin, ennen kuin porukka rupesi heraileen aamu viiden kieppeissa. Kuudelta tarjoiltiin aamupala, ja ihmiset ryntasivat hullun lailla kippoineen ja kuppineen hakemaan leipaa ja kauravellia. Meininki oli melko kaoottista. Valilla laivalta lahti ihmisia moottorivenekuljetuksella pikkukyliin joen varrelle ja jotkut kylalaiset toivat veneella laivaan esim. hedelmia myytavaksi. Kova liikenne kavi. Lounaaksi ja illalliseksi sai taas riisia ja banaania ja vahan jotain lihan tapaista, alkoi jo tokkimaan niin paljon, etta jatin syomatta.

Myos mahatauti hieman vaivasi, eika ruoka meinannut pysya sisalla. Tasta huolimatta Iquitosissa ollaan ja jokimatka oli erittain hieno ja varmasti unohtumaton kokemus. Lagunas-Iquitos-vali kesti 39h. Iquitos on tunnettu maailman isoimpana kaupunkina, johon ei mene teita. Ainoat keinot siis tulla tanne on joko laivalla tai lentaen. Tulin laivalla, lahden lentaen, juuri varasin lennon huomiselle kohti Limaa, josta alkaa paluumatka Bolivian kautta kohti Argentiinaa. Kylla argentiinalaista pihviharkaa tekee jo mieli, niin hiilaripainotteista on ruoka viime paivina ja viikkoina ollut! Kuvia lisailen kunhan tasta kiireiltani kerkean. Huh, ehka joku teista jaksoi lukea loppuun asti.