Heipparallaa! Nyt loppuu sitten ääkkösten kaytto, koska tietokone jai Buenos Airesiin. Niin jai myos moni muu asia. Jatin matkalaukkuun suurimman osan tavaroistani ja raahasin sen eraalle argentiinalaiselle ystavalleni. 55 litran rinkan pakkasin n. 80% tayteen, joten jai viela kivasti tilaareissun aikana tehtaville herateostoksille. Viimeisena BA-paivana kavimme Julian kanssa Parque Norten vesipuistossa rentoutumassa, jonka jalkeen oli vuorossa kampan loppusiivous ja raahautuminen bussiasemalle. Vuokraemannan kanssa sain kannykan valityksella taistella takuuvuokran takaisinsaamisesta. Han viivasteli, ei vastannut puheluihin, eika loppujen lopuksi koskaan saapunut paikalle. Kuukauden vuokra jai siis hanelle, toivottavasti han maksaa tuon summan kamppikselleni, joka voi sitten jotain kautta toimittaa rahat minulle. Tuli vahan ikava reissuunlahtofiilis heti alkuun. Bussit oli kuitenkin varattu, joten ei ollut vaihtoehtona kuin hypata metroon ja lahtea bussiasemalle. Sinne vieva metrolinja C oli pois kaytosta juuri silloin, joten Obeliscolta 9 de Julion varresta yritimme kalastella taksia kellon koko aika tikittaessa kovaa vauhtia. Taksin saaminen oli mahdotonta, paatimme siis yrittaa asemalle juosten. Juoksimme n. 2km tauotta reilun 30 asteen iltalammoissa. En ole koskaan hikoillut niin paljoa kuin Retiroon paastyamme. Valuin noin tunnin hikea taukoamatta aivan kaoottisella bussiasemalla. Ihmisia oli tuhanisia, lomakausi oli alkanut. Saimme myos huomata, etta kiirehtiminen oli taysin turhaa, koska bussi oli pari tuntia myohassa. Paasimme lopulta kuitenkin lahtemaan kohti Mendozaa illan jo muuttuessa yoksi.
Mendozaan saavuttiin juoluaattoaamuna. Laahustimme auringon porottaessa Puertas del Sol -hostellille, joka osoittautui varsin mukavaksi paikaksi, tosin henkilokunnan toiminnassa oli joitakin puutteita. Kysyimme, onko viinitilat viela auki, vaikka on jouluaatto. Meille sanottiin, etta kylla ne on, lahdimme siis paikallisbussilla Maípun kaupunginosaan Camino de Vinolle. Perille paastiin hetkessa, mutta pyoravuokraamot ja viinitilat olivat kuin olivatkin jo kiinni (veikkasimme itse aiemmin tata vaihtoehtoa), ja palasimme toista bussireittia takaisin kaupunkiin. Matkalla naimme hieman koyhempia lahioita hiekkakatuineen ja kadunkulmaparrilloineen. Jatkuva auringonporotus varmisti, etta lampotila pysytteli noin 35 asteen tuntumassa aina auringonlaskuun saakka. Jouluaatto hiljensi kadut, vaikkei mitaan erityista joulua ulospain nakynytkaan. Nalka meinasi vieda voimat, eika suomalaista joulupoytaa loytynyt mistaan, jouduimme sortumaan Subwayn tarjontaan. Erilainen jouluaatto. Jatkoimme kiertelya, kavimme kasityotorilla kaupungin keskustassa, ja teimme parin tunnin kavelyreissun puistoihin. Illemmalla nautimme ravintolassa jouluaattoillallisen kaupungin ehka ainoassa auki olevassa ravintolassa. Saimme myos huomata, kuinka paikalliset juhlivat joulupaivan alkua yolla klo 12 rajayttaen ilotulitusraketteja pitkin kaupungin keskustaa. Tunnelma oli kuin uutena vuotena.
Joulupaivana paivana lahdimme bussilla ylittamaan Andeja. Matkalla nakyi mielenkiintoisia vuoria, samoja paikkoja joita vanhempani kiertelivat muutama viikko sitten. Naimme myos Amerikan mantereiden korkeimman vuoren Aconcaguan (6960m) vilaukselta. Rajan ylitys sujui melko sujuvasti, koska joulupaivana ei ollut kovin paljoa liikennetta maasta toiseen. Perille Valparaísoon paastiin illalla viiden kieppeissa, ja lahdimme heti kiertelemaan laitakaupungin kukkuloille ja tutustumaan vanhoihin hisseihin/makiratikoihin, joita kaupungista loytyy useita. Luikertelimme hieman pelottaviltakin vaikuttavia pikkupolkuja talojen valista, mutta kylla kannatti. Oli mielenkiintoista nahda, kuinka vaatimattomissa oloissa paikalliset asuivatkaan. Kaukaa katsottuna Valparaíso nayttaa kauniilta Tampereen Pispalamaiselta makiselta ja varikkaalta pikkukaupungilta, kun paasee vahan lahemmaksi taloja, huomaa, etta ne ovatkin erittain vanhoja ja ransistyneita murjuja. Mutta erittain viehattava ja mielenkiintoinen satamakaupunki kuitenkin kyseessa.
Tapaninpaivana lahdimme viereiseen kaupunkiin Viña del Mariin loikoilemaan biitsille, teki niiiin hyvaa vahan rentoutua muutaman paivan reipastempoisen matkalun jalkeen. Chilen aurinko naytti kyntensa ja suomalainen iho alkoi muuttua perinteisen punavalkoiseksi jo puolen tunnin loikoilun jalkeen. Chilen kohdalla on otsonikerroksessa aukko, joten UV-sateilylta suojautuminen on kylla erittain suositeltavaa. Tyynessa meressa uiminen oli myos kokemus, Perun merivirta on sanojensa faktojen mukaan kylma merivirta, ja sen kylla huomasi. Vesi oli n. 15 asteista, kun se Atlantin puolella huitelee jo 25 asteen tuntumassa.
Tanaan saavuimmekin jo paivalla sitten Santiagoon Chilen paakaupunkiin, jossa on tarkoitus viettaa pari paivaa. Taalta matka jatkuu sitten kohti pohjoista La Serenaan ja Aricaan, uusia seikkailuja odotellessa! Kuvia tulee joskus myohemmin. Saludos a todos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti