Tyynelle valtamerelle!

Heipparallaa! Nyt loppuu sitten ääkkösten kaytto, koska tietokone jai Buenos Airesiin. Niin jai myos moni muu asia. Jatin matkalaukkuun suurimman osan tavaroistani ja raahasin sen eraalle argentiinalaiselle ystavalleni. 55 litran rinkan pakkasin n. 80% tayteen, joten jai viela kivasti tilaareissun aikana tehtaville herateostoksille. Viimeisena BA-paivana kavimme Julian kanssa Parque Norten vesipuistossa rentoutumassa, jonka jalkeen oli vuorossa kampan loppusiivous ja raahautuminen bussiasemalle. Vuokraemannan kanssa sain kannykan valityksella taistella takuuvuokran takaisinsaamisesta. Han viivasteli, ei vastannut puheluihin, eika loppujen lopuksi koskaan saapunut paikalle. Kuukauden vuokra jai siis hanelle, toivottavasti han maksaa tuon summan kamppikselleni, joka voi sitten jotain kautta toimittaa rahat minulle. Tuli vahan ikava reissuunlahtofiilis heti alkuun. Bussit oli kuitenkin varattu, joten ei ollut vaihtoehtona kuin hypata metroon ja lahtea bussiasemalle. Sinne vieva metrolinja C oli pois kaytosta juuri silloin, joten Obeliscolta 9 de Julion varresta yritimme kalastella taksia kellon koko aika tikittaessa kovaa vauhtia. Taksin saaminen oli mahdotonta, paatimme siis yrittaa asemalle juosten. Juoksimme n. 2km tauotta reilun 30 asteen iltalammoissa. En ole koskaan hikoillut niin paljoa kuin Retiroon paastyamme. Valuin noin tunnin hikea taukoamatta aivan kaoottisella bussiasemalla. Ihmisia oli tuhanisia, lomakausi oli alkanut. Saimme myos huomata, etta kiirehtiminen oli taysin turhaa, koska bussi oli pari tuntia myohassa. Paasimme lopulta kuitenkin lahtemaan kohti Mendozaa illan jo muuttuessa yoksi.

Mendozaan saavuttiin juoluaattoaamuna. Laahustimme auringon porottaessa Puertas del Sol -hostellille, joka osoittautui varsin mukavaksi paikaksi, tosin henkilokunnan toiminnassa oli joitakin puutteita. Kysyimme, onko viinitilat viela auki, vaikka on jouluaatto. Meille sanottiin, etta kylla ne on, lahdimme siis paikallisbussilla Maípun kaupunginosaan Camino de Vinolle. Perille paastiin hetkessa, mutta pyoravuokraamot ja viinitilat olivat kuin olivatkin jo kiinni (veikkasimme itse aiemmin tata vaihtoehtoa), ja palasimme toista bussireittia takaisin kaupunkiin. Matkalla naimme hieman koyhempia lahioita hiekkakatuineen ja kadunkulmaparrilloineen. Jatkuva auringonporotus varmisti, etta lampotila pysytteli noin 35 asteen tuntumassa aina auringonlaskuun saakka. Jouluaatto hiljensi kadut, vaikkei mitaan erityista joulua ulospain nakynytkaan. Nalka meinasi vieda voimat, eika suomalaista joulupoytaa loytynyt mistaan, jouduimme sortumaan Subwayn tarjontaan. Erilainen jouluaatto. Jatkoimme kiertelya, kavimme kasityotorilla kaupungin keskustassa, ja teimme parin tunnin kavelyreissun puistoihin. Illemmalla nautimme ravintolassa jouluaattoillallisen kaupungin ehka ainoassa auki olevassa ravintolassa. Saimme myos huomata, kuinka paikalliset juhlivat joulupaivan alkua yolla klo 12 rajayttaen ilotulitusraketteja pitkin kaupungin keskustaa. Tunnelma oli kuin uutena vuotena.

Joulupaivana paivana lahdimme bussilla ylittamaan Andeja. Matkalla nakyi mielenkiintoisia vuoria, samoja paikkoja joita vanhempani kiertelivat muutama viikko sitten. Naimme myos Amerikan mantereiden korkeimman vuoren Aconcaguan (6960m) vilaukselta. Rajan ylitys sujui melko sujuvasti, koska joulupaivana ei ollut kovin paljoa liikennetta maasta toiseen. Perille Valparaísoon paastiin illalla viiden kieppeissa, ja lahdimme heti kiertelemaan laitakaupungin kukkuloille ja tutustumaan vanhoihin hisseihin/makiratikoihin, joita kaupungista loytyy useita. Luikertelimme hieman pelottaviltakin vaikuttavia pikkupolkuja talojen valista, mutta kylla kannatti. Oli mielenkiintoista nahda, kuinka vaatimattomissa oloissa paikalliset asuivatkaan. Kaukaa katsottuna Valparaíso nayttaa kauniilta Tampereen Pispalamaiselta makiselta ja varikkaalta pikkukaupungilta, kun paasee vahan lahemmaksi taloja, huomaa, etta ne ovatkin erittain vanhoja ja ransistyneita murjuja. Mutta erittain viehattava ja mielenkiintoinen satamakaupunki kuitenkin kyseessa.

Tapaninpaivana lahdimme viereiseen kaupunkiin Viña del Mariin loikoilemaan biitsille, teki niiiin hyvaa vahan rentoutua muutaman paivan reipastempoisen matkalun jalkeen. Chilen aurinko naytti kyntensa ja suomalainen iho alkoi muuttua perinteisen punavalkoiseksi jo puolen tunnin loikoilun jalkeen. Chilen kohdalla on otsonikerroksessa aukko, joten UV-sateilylta suojautuminen on kylla erittain suositeltavaa. Tyynessa meressa uiminen oli myos kokemus, Perun merivirta on sanojensa faktojen mukaan kylma merivirta, ja sen kylla huomasi. Vesi oli n. 15 asteista, kun se Atlantin puolella huitelee jo 25 asteen tuntumassa.

Tanaan saavuimmekin jo paivalla sitten Santiagoon Chilen paakaupunkiin, jossa on tarkoitus viettaa pari paivaa. Taalta matka jatkuu sitten kohti pohjoista La Serenaan ja Aricaan, uusia seikkailuja odotellessa! Kuvia tulee joskus myohemmin. Saludos a todos!

Goodbye Buenos Aires!

Nyt on kesä alkanut täällä Argentiinassa ja ensimmäinen lukukausi ITBA:ssa on takana. On siis aika toteuttaa jo kauan suunnittelemani kesälomaretki pitkin Etelä-Amerikkaa yhdessä Julian kanssa. Julia saapui tänne Buenos Airesiin tiistaiaamuna pitkän reissaamisen jälkeen. Euroopan lumiongelmien takia lento Helsingistä Frankfurtiin oli peruttu ja kaikki muut lennot olivat reilusti myöhässä. Täällä kuitenkin odotti kunnon kesäsää, lämpötila huitelee koko viikon noin 35 asteen tuntumassa.

Tänä iltana jouluaatonaattona on tarkoitus sitten suunnata kohti uusia seikkailuja. Bussi lähtee 21.15 Retiron pitkänmatkan bussiterminaalista Retirosta kohti Mendozaa. Siellä on sitten tarkoitus vietellä jouluaatto helteisissä merkeissä ja joulupäivänä matka jatkuu Andien yli aina Valparaísoon Chileen Tyynenmeren rannikolle. Pikkuhiljaa jatkamme pitkin Chileä kohti Perua, jossa on tarkoitus olla vuodenvaihteen jälkeen. Välietappina toimii Perun pääkaupunki Lima, josta Julia sitten palaa Suomeen. Perusta on tarkoitus joskus tammikuun puolenvälin jälkeen jatkaa Ecuadoriin ja sieltä sitten huristella busseilla takaisin Perun läpi jotain toista reittiä Boliviaan. Boliviasta pääsenkin hienosti Pohjois-Argentiinan kautta takaisin Buenos Airesiin joskus helmikuun lopulla. Matkasuunnitelma on hyvin alustava ja suuripiirteinen, mutta haluankin pitää sen joustavana. Kerron matkan kokemuksista ja suunnitelmista enemmän reissun aikana. Yritän päivitellä blogia hieman tiuhempaan tahtiin, koska uusia kokemuksia tulee varmasti pilvin pimein joka päivä.

Hauskaa joulun aikaa teille sinne lumiseen Suomeen, nauttikaa lumesta!

Vanhemmat kylässä

Gran Café Tortoni

Viimeisen kuukauden aikana on taas tapahtunut paljon uusia asioita ja aika mennyt juoksemalla eteenpäin. Tähän ehkä syynä se, että vanhempani tulivat vierailulle pariksi viikoksi ja heidän kanssaan tuli kierreltyä suurin piirtein kaikki kaupungin tärkeimmät paikat ja nähtävyydet läpi, käytännössä pikakelasin oman paikallisen kevääni läpi. Oli hauska näyttää paikkoja, joista he olivat vain lueskelleet juttuja ja nähneet kuvia. Parin viikon reissuun he saivat sisällettyä kivasti suurkaupungin vilskettä, Andeja ja Uruguan rantalomaa. Kyseessä oli siis melkoinen teholoma, ei suinkaan pelkkää biitsillä makoilua.

Nykyään elämä on niin hektistä, ettei yleensä reissuille lähtöjä kerkeä tajuamaan ennen kuin on jo perillä kohteessa. Saatikaan sitten sitä kun joku saapuu kylään tänne toiselle puolelle maailmaa. Keskiviikkoaamuna 24.11. sain puhelun vanhemmiltani. He olivat saapuneet lentokentälle ja lähtivät suunnistamaan hotellille, jossa sitten treffasimme hieman myöhemmin päivällä. Oli hienoa nähdä pitkästä aikaa, tuntui erikoiselta taas puhua pelkästään suomea. Vaikea kieli kyllä jos joutuu käyttämään vähän harvemmin. :) Ilokseni huomasin että he eivät ainoastaan raahanneet mukanansa rinkkaa tulevaa pidempää reissuani varten ja vaan myös rinkallisen muita tuliaisia Suomesta. Oli pipareita, glögiä, salmiakkia, fazerin sinistä pari levyä, ruisleipää, yms. yms. Sain myös pari joululahjaakin! Tähän päivään mennessä lähes kaikki herkut on jo syöty. Lähdimme heti talsimaan kohti keskustaan ja tutustumaan uuteen kulttuuriin. Ainakin liikenteen aiheuttama voimakas taustamelu, autoilijoiden piittaamattomuus ja muutenkin kova liikenne tulivat tutuiksi jo ensimmäisten minuuttien aikana, hyvä että kolhuilta säästyttiin. Ensimmäisten päivien aikana kiertelimme kaupungin katuja, kävimme päiväreissulla Bocassa ja nautimme Pampalla lainduntavien härkien mureista pihveistä lähes päivittäin. Varasimme myös pöydän Gran Café Tortonista, Buenos Airesin tunnetuimmasta tangokahvilasta, jossa nautimme tangoesityksestä illallisen lomassa.

Boca, ravintola El Paraíso.

Lauantai-iltapäivällä Bocasta palattuani riensin reippaasti metrolla Constituciónin rautatieasemalle ja nappasin paikallisjunan Avellanedan kaupunginosaan, jossa Rammsteinin pojat jo odottelivatkin keikan alkua. Meininki keikalla oli yllättävän kaoottinen, väkeä oli ahdettu kentälle noin puolitoistakertainen määrä kuin mitä sinne mahtuu. Kun keikka alkoi niin yleisömassan liikeen takia siirryin tahtomattani noin kymmenessä sekunnissa 15 metriä kohti lavan vasenta reunaa. Koska olin jo melko lähellä lavaa, päähäni juolahti ajatus, että pakko yrittää kerran elämässä, onko mahdollista päästä eturiviin. Joo ei ole. Kun olin noin viidennessä rivissä, joka suunnasta tuli n. 1000 kPa:n paine kehoon. Siinä ei enää oikein keikkaan pystynyt keskittymään, se oli semmoista selviämistaistelua. Ihmisiltä jäi kentälle paljon kenkiä, kun vierustoverit talloivat niitä vahingossa jaloista pois. Hikoilin 10 minuutissa ehkä 3 litraa nestettä, päätin siirtyä 20 metriä taaemmas loppukeikan ajaksi. Stadionilta oli vain yksi poistumistie ulos, onnettomuuden sattuessa se olisi melkoinen surmanloukko, kun jo nyt meno oli hurjan näköistä, kun monikymmentuhatpäinen yleisö keikan jälkeen yritti samasta portista ulos. Tuli myös keikalla epätodellinen olo, kun yleisö aloitti laulamaan futisotteluista tutulla melodialla "Oléeee, olé, olé, olé, Rammstein, Rammstein!" Tavallaan minua hieman nolotti argentiinalaisten puolesta. Se oli jotain niin yltiöpositiivista hevikeikalla kuultuna, ei kuulostanut yhtään toimivalta yhdistelmältä. Hieno kokemus, en kyllä kadu hetkeäkään, että ostin liput keikalle!

Reissulounasta palmun alla.

Sunnuntaina teimme päiväreissun Tigreen ja kävimme laivalla kiertelemässä Paraná-joen suistoa. Oli kiva vaan chillailla ja rentoutua auringonpaisteessa. Otin myös mukaan termarin ja maten ja vanhempani saivat venereissun lomassa ensikokemuksen matekulttuurista mukaansatempaavasta mausta. Karvas ja vahva maku tuntuu ensimmäisellä kerralla hieman vieraalta, mutta nopeasti siihen tottuu. Paikallisjunamatka Tigreen on myös mielenkiintoinen, näkee hieman pintaa syvemmältä Buenos Airesia. Jokainen lähiö on erilainen ja matkalla huomaa myös kuinka valtava kaupunki on kyseessä, asutus vain jatkuu ja jatkuu aina Tigreen asti. Maanantaina vanhempani tulivat piipahtamaan asunnollani, jossa sitten paistelimme terassilla pihvejä ja vihanneksia. Heillä oli tiedossa illemmalla (tai oikeastaan yöllä) lähtö Mendozaan Andien välittömään läheisyyteen -- viinien Mekkaan. Minä jäin seuraamaan telkkarista, miten FC Barcelona nöyryytti Real Madridia El Clásicossa numeroin 5-0. Kolmisen päivää sain hoidella taas omia asioita kuntoon, hankin rokotuksia, kävin pyöräyttämässä yhden tentin pois päiväjärjestyksestä ja vietin aikaa kavereideni kanssa.

Torstaina 2.12 vanhempani palasivat Mendozasta useita kokemuksia rikkaampina. Jottei tekeminen olisi loppunut kesken, lähdimme heti parin tunnin varusteiden vaihdon jälkeen kohti Uruguayta. Kiiruhdimme reippain askelin Buquebus -terminaaliin, koska olimme arvioineet tarvittavan ajan hieman alakanttiin. Pääsimme kuitenkin Superseacat -tyyppisellä lautalla matkaan ja illalla saavuimme Coloniaan (virallisesti Colonia del Sacramento). Matka kesti vain tunnin. Se on pikkunen erittäin idyllinen kylä, jossa on muutama ravintola ja biitsi. Se on helposti koluttavissa yhdessä illassa. Seuraavana aamuna törmäsimme sattumalta pienen hotellimme aamupalapöydässä suomalaiseen mieheen, joka oli reissannut viitisen viikkoa Chilessä ja Argentiinassa (toinen suomalainen johon törmään reissun aikana, jos ei lasketa porukoita ja suurlähetystön virkailijaa). Hän oli juuri tullut viikon kestävältä Etelämantereen reissulta.

Punta del Este

Siellä oli kuulemma paljon lunta ja pingviinejä. Aamupalan jälkeen pakkasimme rinkan ja suuntasimme bussiasemalle ja lähdimme kohti Punta del Esteä. Bussimatka Coloniasta montevideoon kesti 2,5h ja Montevideosta Punta del Esteen 1,5h. Matkat meni oikein mukavasti. Punta del Este on Etelä-Amerikan nro. 1 rantalomakohde. Se on oikein viehättävä ja siisti kaupunki, tosin ei sitä aidointa Etelä-Amerikkaa, mihin itse olen tottunut. Tiet ovat kunnossa toisin kuin kaikkialla muualla, talot kauniisti maalattuja ja erinomaisessa kunnossa ja ranta täynnä jahteja ja purjeveneitä. Se on kuin Etelä-Amerikan Monaco. Hinnat ovat ravintoloissa yllättävän kalliita, turistilisä on havaittavissa. Uruguay on muutenkin elintasoltaan ja hintatasoltaan kalliimpi maa kuin Argentiina. Mutta kyllä vaan teki hyvää pitkästä aikaa maata biitsillä, ottaa aurinkoa ja rentoutua. Punta del Este on rakennettu kapealle niemimaalle, jonka toiselta reunalta löytyy rauhallinen ranta ilman suurempia aaltoja (Río del Platan puoli) ja toisella puolella on tuulisempi ranta, jossa voi nauttia Atlantin aalloista ja surffailla. Isoissa aalloissa uiskenteleminen on upeaa puuhaa!

Mercado de Montevideo

Palasimme parin päivän biitsilöhöilyn jälkeen Montevideoon, Uruguayn pääkaupunkiin. Sunnuntai-ilta ei ollut paras mahdollinen aika saapua, kaikki kaupat olivat kiinni, koko kaupungin keskusta oli täysin kuollut. Pimeillä kaduilla oli myös hieman vaarallisen tuntuista kulkea, hämärän oloiset rastafarihemmot saivat kylmänväreet niskaan kun suuntasimme vanhan kaupungin läpi kohti rantabulevardia. Siellä oli sitten enemmän ihmisiä, mutta saimme kyllä paljon katseita päälle, olimme varmaan kaupungin ainoat turistit. Illemmalla kävimme syömässä ravintolassa, jonka tarjoilijatkin varoittelivat menemästä paria korttelia kauemmaksi pääkadulta. (Sen alueen läpi olimme juuri kävelleet ennen ravintolalle tuloa). Ongelmilta kuitenkin vältyttiin, ja seuraava päivä olikin jo sitten ihan erilainen. Se oli ensinnäkin Suomen syntymäpäivä. Ihmisiä oli paljon, vanhakaupunki osoittautui erittäin viihtyisäksi alueeksi, sieltä löytyi paljon kivoja kauppoja ja ystävällisiä ihmisiä. Bongasimme myös Suomen kunniakonsulaatin, jossa kaunis lippumme liehui näyttävästi. Sataman lähellä oleva Montevideon kauppahalli osoittautui vierailemisen arvoiseksi paikaksi täynnä erilaisia pihviravintoloita joissa lounastaa. Lounaan jälkeen palasimme hotellille ja yritimme tilata taksin bussiasemalle, mutta neljän kieppeissä iltapäivällä taksikuskeilla on vuoronvaihto meneillään, ja taksin tilaaminen osoittautui mahdottomaksi. Odottelimme hotellin edessä parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen yksi erittäin vanha "Fiat Punto vm. 1980" -henkinen taksi pysähtyi ja lupasi heittää meidät Tres Cruces bussiterminaaliin. Loistavalla mäkilähdöllä moottori hurisemaan ja vamos! Illalla hieman ennen puoltayötä pääsimme Palermoon kämpilleni ja vanhempani jatkoivat viihtyisään pieneen hotelliin vajaan kymmenen korttelin päähän. Seuraavan päivän luinkin täysillä illan tenttiin (ainakin yritin lukea), jonka jälkeen olikin jo vuorossa vanhempieni viimeinen kokonainen reissupäivä täällä. Kävimme Palermon puistoissa juomassa matea ja nauttimassa kesäpäivästä. Illalla kävimme vielä ravintolassa syömässä ja oli vuorossa taas jäähyväisten aika. Hieno pariviikkoinen on takana, uudet seikkailut odottavat edessä!

Kuvia löytyy enemmän osoitteesta: http://picasaweb.google.com/juha.jokiluoma/ArgentinaVanhemmatKylassa#