 |
| Näkymä mun huoneen minipartsilta. |
Puolisentoista kuukautta toista lukukautta täällä ITBA:ssa on nyt takana. Ensimmäiset välikokeet ja esitelmät on jo purkissa, mutta vielä on hurja määrä työtä edessä. Täällä tosiaan ei pääse koulutöitä karkuun. Uudet vaihtarikaverit on tullut jo melko tutuiksi, vielä on muutama joita en kunnolla tunne. Aloitin harjoittelun ITBA:n futisjoukkueessa, on kiva kirmata taas isolla nurmikentällä. Kenttä on tosin aika kaukana, joutuu ottaan metron ja paikallisjunan että pääsee perille ja reenit on myöhään arki-iltaisin. Kämppäkin löytyi kivalta seudulta aivan Recoletan, Palermon ja Balvaneran kaupunginosien kulmasta, vilkkaan Córdoba-kadun reunasta. Juutalaisia on alueella varmaan 30% väestöstä. Talo on vanha hotelli, jonka muutama argentiinalainen talon omistaja on rempannut hyvään kuntoon. Mukava kodikkaan oloinen asunto ja tärkeintähän on, että katolta löytyy terassi, jolla voi viettää iltaa grillailujen parissa.
Viimeiset pari viikkoa meni aika vauhdilla, kun sain taas vieraan kylään. Julia tuli pikku visiitille lomailemaan ja nauttimaan enemmän Argentiinan tarjonnasta, joulukuussa kun jäi Buenos Airesin koluaminen hieman vähemmälle. Heti ensimmäisenä iltana päätettiin käydä ostamassa vähän vajaa kilon mötikkä grillikylkeä ja pistettiin grilli tulille. Muutkin talon asukkaat innostuivat ajatuksesta ja saatiin aikaiseksi kivat tervetuliaisjuhlat. Istuskeltiin ulkosalla myöhään yöhön ja nautittiin vielä toistaiseksi lämpimistä yölämpötiloista. Seuraavana päivänä käytiin ostamassa bussiliput Iguazúlle ja torstai-iltana yhden välikokeen ja luentojen jälkeen pääsimme lähtemään reilun 17h bussimatkalle kohti Argentiinan, Paraguayn ja Brasilian rajapyykkiä. Perjantaina perille päästyämme tankattiin hieman energiaa bussiaseman ravintolassa oikein rasvaisella ja överi-juustoisella pitsalla ja jatkettiin matkaa rupusella vanhalla bussilla Brasilian puolelle. Olin kuullut huhuja, että Brasilian puolella majoituksiin kuuluu huikean hyvä aamupala argentiinalaiseen café y medialunaan verrattuna. Myöhemmin huhu osoittautui todeksi - tuoreita hedelmiä ja hedelmämehuja, leipiä ja leikkeleitä, kakkuja sekä munakokkelia! Huoneesta oli kivat näkymät Paraguayn puolelle Ciudad del Esteen. Oikein vehreää seutua. Lämpöä oli luultavasti päivällä noin 30 astetta ja kosteusprosentti oli korkea.
Viimeiset pari viikkoa meni aika vauhdilla, kun sain taas vieraan kylään. Julia tuli pikku visiitille lomailemaan ja nauttimaan enemmän Argentiinan tarjonnasta, joulukuussa kun jäi Buenos Airesin koluaminen hieman vähemmälle. Heti ensimmäisenä iltana päätettiin käydä ostamassa vähän vajaa kilon mötikkä grillikylkeä ja pistettiin grilli tulille. Muutkin talon asukkaat innostuivat ajatuksesta ja saatiin aikaiseksi kivat tervetuliaisjuhlat. Istuskeltiin ulkosalla myöhään yöhön ja nautittiin vielä toistaiseksi lämpimistä yölämpötiloista. Seuraavana päivänä käytiin ostamassa bussiliput Iguazúlle ja torstai-iltana yhden välikokeen ja luentojen jälkeen pääsimme lähtemään reilun 17h bussimatkalle kohti Argentiinan, Paraguayn ja Brasilian rajapyykkiä. Perjantaina perille päästyämme tankattiin hieman energiaa bussiaseman ravintolassa oikein rasvaisella ja överi-juustoisella pitsalla ja jatkettiin matkaa rupusella vanhalla bussilla Brasilian puolelle. Olin kuullut huhuja, että Brasilian puolella majoituksiin kuuluu huikean hyvä aamupala argentiinalaiseen café y medialunaan verrattuna. Myöhemmin huhu osoittautui todeksi - tuoreita hedelmiä ja hedelmämehuja, leipiä ja leikkeleitä, kakkuja sekä munakokkelia! Huoneesta oli kivat näkymät Paraguayn puolelle Ciudad del Esteen. Oikein vehreää seutua. Lämpöä oli luultavasti päivällä noin 30 astetta ja kosteusprosentti oli korkea.
 |
| Näkymää Brasilian puolelta. |
Iguazun putoukset (Portuguese: Cataratas do Iguaçu [kataˈɾatɐz du iɡwaˈsu]; Spanish: Cataratas del Iguazú [kataˈɾataz ðel iɣwaˈsu]; Guarani: Chororo Yguasu [ɕoɾoɾo ɨɣʷasu]) sijaitsevat Brasilian ja Argentiinan rajalla. Paljon aina keskustellaan kumman puoli on parempi. Meidän tuomio oli yksimielinen, ehdottomasti Argentiinan. Yleensä turisteilla on tapana viettää putouksilla vähintään kaksi päivää; päivä Brasilian ja päivä Argentiinan puolella. Niin mekin teimme. Lauantaiaamuna lähdettiin Brasilian puolen putouksille. Päästiin paikallisbussilla kansallispuiston sisäänkäynnille, joka oli viimeisen päälle rakennettu, Särkänniemimäinen huvipuiston sisäänkäyntiä muistuttava kompleksi. Siellä maksoimme eurooppalaisina kiskurihinnan sisäänkäynnistä ja bussikuljetuksella lähdimme kohti itse putouksia. Perillä meitä odottivat sympaattisen oloiset koatit eli nenäkarhut ja upeat näköalat kymmenine ellei satoine putouksineen. Askel askeleelta pääsimme lähemmäksi vettä ja lopulta kävelyretken päätteeksi olimmekin jo muutaman metrin päästä isosta vesiputouksesta jossa valtavat vesimassat valuivat loppumattomana puuterina kohti putouksen pohjaa. Putouksen pohjalta kumpusi kasteleva vesihöyrypilvi. Tunnelma oli hurja. Iguazun putoukset ovat vesimäärältään maailman toiseksi isoin vesiputouskokonaisuus heti Niagaran jälkeen. Ne ovat leveämmät kuin Afrikassa sijaitsevat Viktorian putoukset, mutta koska se on jakaantunut laajalle alueelle 275 eri putoukseksi, Viktorian putoukset pitävät hallussaan leveimmän yksittäisen putouksen titteliä.
 |
| Itaipú Binacional, Paraguayn ja Brasilian rajalla. |
Lueskeltiin turistioppaasta, että Foz do Iguaçun (kaupunki Brasilian puolella, jossa asusteltiin) läheltä löytyy myös valtava Itaipun vesivoimalaitos, joka on maailman eniten sähköä tuottava vesivoimalaitos 14000MW tehollaan. Vertailuna voitaisiin vaikka kertoa, että se on noin viisi kertaa se määrä mitä meidän neljästä ydinvoimalaitoksestamme saadaan irti. Siellä järjestetään iltaisin valoshow ja päätettiinkin lähteä katsomaan miltä se näyttää. Kiirehdittiin bussilla kohti kaupungin laitamia, mutta voimalaitosalueen portille päästyämme saatiin kuulla, että viimeinen bussi padolle oli jo lähtenyt paria minuuttia aikaisemmin. Palattiin häviäjinä hotellille bussin ajaessa vielä jotakin kymmeniä eri kiertoreittejä, mutta päätettiin yrittää patovierailua vielä uudestaan aikaisin seuraavana aamuna. Herättiin sunnuntaina 6.45, pakattiin rinkka, hankittiin ähky hotellin aamupalapöydästä ja lähdettiin taas bussilla porteille. Nyt onnisti! Päästiin hienolle, joskin melko "turistille", kierrokselle voimalaitokselle. Olihan se valtava. Energiateekkarin paratiisi! :)
Voimalaitos-excun jälkeen otettiin bussi taas takaisin hotellille ja noudettiin pikaisesti rinkka, jatkettiin toisella bussilla Argentiinan rajalle, johon bussikuski meidät jätti leimaamaan passeja, otettiin toinen bussi rajalta Puerto Iguazun kylään puolen tunnin odottelun päätteeksi, ostettiin Iguazu-BA-bussiliput valmiiksi paluumatkaa varten, jätettiin rinkka säilöön bussiasemalle ja lähdettiin paikallisbussilla kohti Argentiinan puolen putouksia. Sisäänkäynti oli vaatimattomampi kuin brassien vastaava, mutta enemmän minun makuuni. Portilta päästiin hauskalla pikkujunalla Garganta del Diablolle (Devil's throat), joka on Iguazun putousten pääputous. Sinne käveltiin junaretken jälkeen vielä muutama sata metriä semmoista laituria pitkin. Perillä odotti kyllä henkeäsalpaavat fiilikset.
Voimalaitos-excun jälkeen otettiin bussi taas takaisin hotellille ja noudettiin pikaisesti rinkka, jatkettiin toisella bussilla Argentiinan rajalle, johon bussikuski meidät jätti leimaamaan passeja, otettiin toinen bussi rajalta Puerto Iguazun kylään puolen tunnin odottelun päätteeksi, ostettiin Iguazu-BA-bussiliput valmiiksi paluumatkaa varten, jätettiin rinkka säilöön bussiasemalle ja lähdettiin paikallisbussilla kohti Argentiinan puolen putouksia. Sisäänkäynti oli vaatimattomampi kuin brassien vastaava, mutta enemmän minun makuuni. Portilta päästiin hauskalla pikkujunalla Garganta del Diablolle (Devil's throat), joka on Iguazun putousten pääputous. Sinne käveltiin junaretken jälkeen vielä muutama sata metriä semmoista laituria pitkin. Perillä odotti kyllä henkeäsalpaavat fiilikset.
 |
| Garganta del Diablo. |
Upeat kuohut aivan muutaman metrin päässä. Valtava määrä vettä tippui yhtäkkiä jonnekin tuntemattomaan vesipilvien keskelle. Välillä alhaaltapäin tuli kunnon suihkuja, jotka kastelivat vaatteet ja hiukset. Kamera pysyi juuri ja juuri hengissä. Kannattaa ihmiset käydä siellä, uskomattoman kauniit putoukset! Paluumatkalla käytiin käppäilemässä upper ja lower circuitit läpi, sieltä avautui uusia upeita maisemia ja putouksia. Pitkän päivän jälkeen palattiin takaisin Puerto Iguazuun, syötiin vähän kanaa ja hamburilaista ja hypättiin bussiin suuntana Buenos Aires. Tällä kertaa bussissa istuskellessa vierähti 18 tuntia. Se alkaa oleen jo vähän siinä rajoilla, että onko se paljon vai sopivasti.
Takaisin Retiron asemalle saavuttuamme maanantaina yhden maissa suuntasin suoraan koululle luennoille ja siellä menikin sitten ilta yhdeksään asti. Tiistaina turisteerattiin oikein kunnolla, käytiin Plaza del Congresolla, Recoletan hautausmaalla moikkaamassa Evitaa, kiinalaiskorttelissa syömässä ituja ja kanoja ja illalla vielä jatkettiin rentoutumaan 36 Billares -tangokahvilaan hyvän tango-shown pariin. Uskoman taitavia tanssijoita, Kari Tapio-henkinen vanhempi laulajamies ja virtuooseista koostuva orkesteri. Kuulin myös tarjoilijalta että Turusen Tarja oli käynyt siellä viikkoa aikasemmin, ihan ei nyt sitten törmätty. Oon kyllä yrittänyt bongata häntä täällä ollessani. Keskiviikkoiltana käytiin kunnon pihveillä loistavassa La Cabrera -nimisessä ravintolassa Palermo Sohossa. Tilattiin 600g Ojo de Bife ja pullo punkkua pöytään. Mukana tuli miljoona erilaista lisuketta ja kastiketta ja hyvä salaattikin kuului hintaan. Jos käytte Buenos Airesissa niin suosittelen tätä ravintolaa, meni elämän top 3 pihvikokemuksiin!
Ai niin. Lisää kuvia tarjolla osoitteessa https://picasaweb.google.com/juha.jokiluoma/Iguazu#
Takaisin Retiron asemalle saavuttuamme maanantaina yhden maissa suuntasin suoraan koululle luennoille ja siellä menikin sitten ilta yhdeksään asti. Tiistaina turisteerattiin oikein kunnolla, käytiin Plaza del Congresolla, Recoletan hautausmaalla moikkaamassa Evitaa, kiinalaiskorttelissa syömässä ituja ja kanoja ja illalla vielä jatkettiin rentoutumaan 36 Billares -tangokahvilaan hyvän tango-shown pariin. Uskoman taitavia tanssijoita, Kari Tapio-henkinen vanhempi laulajamies ja virtuooseista koostuva orkesteri. Kuulin myös tarjoilijalta että Turusen Tarja oli käynyt siellä viikkoa aikasemmin, ihan ei nyt sitten törmätty. Oon kyllä yrittänyt bongata häntä täällä ollessani. Keskiviikkoiltana käytiin kunnon pihveillä loistavassa La Cabrera -nimisessä ravintolassa Palermo Sohossa. Tilattiin 600g Ojo de Bife ja pullo punkkua pöytään. Mukana tuli miljoona erilaista lisuketta ja kastiketta ja hyvä salaattikin kuului hintaan. Jos käytte Buenos Airesissa niin suosittelen tätä ravintolaa, meni elämän top 3 pihvikokemuksiin!
Ai niin. Lisää kuvia tarjolla osoitteessa https://picasaweb.google.com/juha.jokiluoma/Iguazu#
