Kohti kesää!

Viime viikot ovat kuluneet melkoista haipakkaa. Kouluhommissa riittää tekemistä, eikä vapaa-ajallakaan lopu tekeminen kesken. Kohta alkaa koulun puolesta viimeinen rutistus (noin 7 tenttiä) ennen kuin pääsee nauttimaan taas kesälomasta, joka alkaa päivää ennen jouluaattoa. Tenttien lomaan saan myös vieraita kun vanhempani tulevat tänne parin viikon visiitille, pääsen itsekin koluamaan turistikohteet läpi kunnolla, kun en kaikkea ole vielä jaksanut kiertää, vastahan olen reilu 3 kuukautta täällä majaillut.

Río Areco

Viime viikonloppuna pakkasin repun ja lähdin extemporereissulle San Antonio de Arecon kautta Córdobaan. S.A. de Areco on parin tunnin bussimatkan päässä oleva pikkukaupunki, joka tunnetaan Argentiinan gauchopääkaupunkina. Muut koulukaverit lähtivät Mendozaan, mutta säästelen vielä sitä kaupunkia, koska aion mennä sinne kuukauden päästä kunhan pidempi kauan odotettu kesälomareissu koittaa (ja tuttuhan Mendoza minulle jo onkin viime kesän Córdoban kielikurssireissulta). Gauchoja näkyi Arecossa siellä sun täällä, ja kaupunki oli erittäin viihtyisä. Todo tranquilo, ihmiset ottavat pienemmissä kaupungeissa elämän rennosti, tervehtivät tuntemattomia turisteja ja hymyilevät tilanteessa kuin tilanteessa. Myös keskustelu on paikallisten kanssa huomattavasti helpompaa pääkaupungin ulkopuolella, koska ihmisillä on enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä puhua rauhallisesti. Kaupungin peruskuvaan kuuluvat pienet mopedit, jotka pörräävät kuin mehiläiset kaikkialla, niitä on hurjasti. On myös hauska huomata, että Buenos Aires on Argentiinan ainoa kaupunki jossa moottoripyöräilijät käyttävät kypärää edes silloin tällöin. Oli yllättävän mukavaa kerrankin matkustella yksin. Kiertelin kaupungin keskustaa ja artesaaniputiikkeja, pysähdyin nauttimaan limpparia ja lueskelemaan kirjaa puistoon, menin sinne sun tänne, ei tarvinnut välittää kenenkään muun mielipiteistä. Olin vapaa tekemään mitä mieleen juolahti. Kannattaa kaikkien joskus koittaa yksinmatkustusta, se voi osoittautua itselle jopa miellyttävimmäksi tavaksi matkustaa. Illemmalla treffasin Bairesissa asuvan ranskalaisen kaverini Romainin ja rosariolaisen Blancan, jotka tulivat Arecoon koko viikonlopuksi. Istuimme iltaa Plaza de Arellanon aukiolla kuppilassa ilta-auringon vieläkin lämmittäessä mukavasti. (Kyseisenä viikonloppuna helleaalto pyyhkäisi Argentiinan yli, päivälämpötilat olivat kutakuinkin 30 ja 40 välillä. Hieman pohjoisemmassa käytiin n. 45 asteen lukemissa.) Illalla jo pimeän tultua kävelin pienen pienelle bussiasemalle odottelemaan yöbussia Córdobaan, jonne oli tiedossa noin kymmenen tunnin matka. Bussi oli myöhässä tunnin verran, haukkasin pahimpaan nälkään aseman kahvilasta pari empanadaa, helppoa ja hyvää, niihin ei kyllästy koskaan.

Cuesta Blanca

Aamulla saavuin vanhaan tuttuun Córdobaan. Huonosti nukutun bussiyön jälkeen olin raahauduin hostellille ja olin yltäpäältä hiessä, hellettä piisasi jo 9.00 jälkeen reilusti. Check-in onnistui kuitenkin vasta puolilta päivin, joten kävin tekemässä nopean city tourin kävellen, ostin kyytipojaksi pari empanadaa ja pullon light pomelolimpparia. Palasin hostellille ja otin suihkun, joka tuntui taivaalliselta, aivan kuin olisi uusi elämä alkanut. Päivällä tapasin vanhan espanjanopettajani Josén, jonka luona päivittelimme vuoden tapahtumat läpi ja nautimme raikasta tereré -juomaa terassilla. (Wikipedia: mate ja tereré). Mate on siis Argentiinan kansallisjuoma, jota juodaan aina ja kaikkialla (myös muualla Etelä-Amerikassa). Mate-kippo täytetään lähes täyteen yerballa (teen kaltainen yrtti), sekaan kaadetaan kuumaa vettä ja juoma nautitaan metallisen pillin, bombillan, läpi. Tereré on maten kylmä versio, johon myös perinteisesti yerba maten kasvualueilla (Paraguay, Argentiinan pohjoisosat jne.) sekaan lisätään sitruunaruohoa antamaan sitruksista makua. City-versiossa tämä yhdistelmä korvataan jääkylmällä appelsiinimehulla. Hurjan hyvää ja kaiken lisäksi terveellistä! Illalla kiertelimme artesaanitorilla, katselimme live-esityksiä, sekä nautimme jäähileistä itsevalmistettua limonadia tunnelmallisella terassilla ja naureskelimme valencialaistarjoilijattaren hassulle aksentille. Puolen yön aikoihin palasin hostellille, jonka jälkeen täytyi vielä lähteä katsastamaan paikallinen yökerhotarjonta hostelliporukan kanssa. Yllättävän hieno klubi löytyikin, Studio Teatro. Vanhan teatterin puitteisiin oltiin rakennettu yökerho, toimiva ja hieno yhdistelmä. Suuntasin takaisin hostellille aamuyöstä viiden kieppeissä ja ostin matkalla jäätelön mukaan lämpimän kesäyön viilennykseksi. Hostellilla rupattelin vielä liverpoolilaisen Paulin kanssa reilu puolisen tuntia niitä näitä, hän odotteli aamulla lähtevää bussia, eikä nähnyt tarpeelliseksi mennä nukkumaan ennen sitä. Hassu aksentti niilläkin, semmonen enemmän irkku kuin perus lontoon aksentti.

Mate ja bombilla

Sunnuntaina taistelin itseni ylös sängystä tiukan 10.00 soivan herätyskellon avustuksella. Suuntasimme autoilla Córdoban kukkuloille kaupungin ulkopuolelle. Aurinko porotti tuhatta ja sataa ja tuuli oli myös kova. Córdobassa tuulee usein voimakkaasti. Ajoimme lähellä Carloz Pazia Cuesta Blanca nimiselle joelle. Olimme ostaneet valmiiksi gillaus- ja tereré-tarvikkeet. Meitä oli yhteensä porukassa 12 ihmistä, osa vanhempia Josén kavereita ja osa hänen oppilaitaan, jotka nyt ovat vaihto-opiskelijoina tai töissä Córdobassa. Grillailimme chorizot ja nautimme choripanit (Chorizo (erittäin rasvainen iljettävän näköinen makkara) + pan (leipä) = Choripan (huippuhyvää!)), jonka jälkeen suuntasimme joelle uimaan. Paikka oli hurjan kaunis, voitte todeta itse saman kuvia katselemalla. Vesi oli lämmintä, mututuntumalla ehkä 23 astetta, ja aurinko jaksoi lämmittää pitkälle iltaan aina pimeän tuloon saakka. Palasimme rentouttavan päivän jälkeen takaisin Córdobaan, hyvästelin Josén ja lähdin käppäilemään bussiasemalle. Tuuli oli yltynyt ajomatkan aikana hurjasti, kyseessä oli jo myrsky. Tämä myrsky sai ympäröiviltä aroilta hiekan liikkeelle ja kaupungin ilma täyttyi tomusta. Hervannassa on erittäin huono näkyvyys yleensä n. 70% vuodesta sumun takia, sunnuntai-iltana näkyvyyden heikkeneminen Córdobassa johtui hiekasta. Hiekan ja myrskytuulen yhdistelmä kohdistettuna naamaan saa sisukkaimmankin kaverin silmät kirvelemään, mutta taistelin kuitenkin tieni takaisin bussiasemalle hienosti ajoitettuna 7min ennen bussin lähtöä. Kolmen huonosti nukutun yön takia nukahtaminen semicama-bussiin (halvin ja alin luokka bussivaihtoehdoissa) ei tuottanut ongelmia. (Opiskelija-alennuksen 20% saa vain semicama -busseista, joissa penkit ovat pienehköt eikä hintaan sisälly ruokia).

Kuvat kertovat loput tarinoista, ne löytyvät tällä kertaa osoitteesta: http://picasaweb.google.com/juha.jokiluoma/SanAntonioDeArecoYCordoba#

Nauttikaahan tulevasta talvesta munkin puolesta, voi olla etten paljon pääse lumella leikkimään!