La Plata

Tänä viikonloppuna tuntui siltä että täytyy tehdä joku pikku reissu. Kohteella ei niinkään ollut väliä. Pohdimme sveitsiläiskaverini Brunon kanssa, että mihin voisi mennä. Päätimme lähteä parin tunnin bussimatkan päässä sijaitsevaan San Antonio de Arecoon, joka tunnetaan myös Argentiinan gauchopääkaupunkina. Brunon ja Callen kanssa raahauduttiin aamulla bussiasemalle ja noin viidentoista eri bussifirman luukulta kyseltyämme saimmekin kuulla, että seuraava bussi sinne lähti 3 tunnin päästä. Löimme viisaat päämme yhteen, keksimme plan-B:n, ja suuntasimme La Plataan, 40km etelään Buenos Airesista. La Plata on vajaa 600 000 asukkaan kaupunki ja Buenos Airesin provinssin pääkaupunki. Perille päästyämme yritimme löytää turisti-infoa josta saisi kartan. Info löytyi muttei kassatätiä. Saimme kuitenkin ystävälliseltä Fiat Punto -esittelijältä selville suurpiirteisen reitin suurin piirtein keskustaan. Yksikään ihminen, jolta kysyimme, että miten päästään ihan keskustaan, ei oikein osannut kertoa, että missä se tarkalleen ottaen on. La Platalla ei siis ilmeisesti ole keskustaa.

Lähdimme käppäilemään kohti aluetta, jossa ajattelimme keskustan olevan. Matkalla piipahdettiin käsityötorilla ja levähdettiin kahvilaan syömään pari medialunaa (kroisanttia). Kävelytahti oli melko rento johtuen invalidikämppiksestäni Callesta, joka loukkasi futispeleissä nilkkansa, ja nilkutteli tästä syystä kainalosauvojen avustuksella. Kaupungissa ei oikeen tuntunut olevan mitään. Melko kuollut ja ei-niin-kaunis paikka. Mietittiin, että mihkä sitä oikeen oltiinkaan tultu. Pian kuitenkin kuin sattuman kaupalla löydettiin kävelykadulle sivistyksen pariin. Käveltiin ostoskatuja pitkin erääseen puistoon, pidettiin tunnin siesta puistonpenkillä auringon porottaessa jo melko vakuuttavalla lämmöllä, ottaen huomioon, että vielä eletään talvea, ensi tiistaina talvi vaihtuu virallisesti kevääksi. Jatkettiin kävelyä ilman karttaa kohti tuntematonta ja löydettiin kuin sattuman kaupalla Catedral de La Plata, hieno iso kirkko. Piipahdettiin vähän hiljentymässä ja lähdimme etsimään ravintolaa, maha alkoi pitää jo melkoista murinaa.

Melkein kaikki ravintolat oli kiinni, löydettiin kuitenkin pieni wokki-pikaruokala, ja saatiin mahat täyteen. Pöydässä istuskellessamme Bruno sai kämppikseltään Sophialta soiton, että hänet oli ryöstetty ja kaiken lisäksi repussa oli ollut avaimet ja lompakko, ja lompakossa oli myös asunnon osoite kirjoitettuna ylös (en kyllä tiedä miksi). Taitaa olla lukkojen vaihto edessä, muuten voi tulla rosvot kylään kun vaan sille päälle sattuu. Aika moni on jo vajaa parin kuukauden aikana ryöstetty, toivotaan ettei omalle kohdalle satu.
Joka puolella kaupunkia oli seiniin ja katuihin kirjoteltu teksti "falta Lopez, falta justicia", "puuttuu Lopez, puuttuu oikeus". Pikkuhiljaa oli pakko ruveta miettimään, että kukakohan se mystinen Lopez nyt sitten onkaan. Kaikilla meistä alkoi tietyssä vaiheessa soimaan päässä legendaarinen Alice-biisi. La Plata oli nähty, päätimme suunnata kohti bussiasemaa ja bussi jo odottelikin meitä valmiina. Bruno sitten kysäisi vierustoveriltaan mystisestä lopezista ja selvisi, että hän oli päätodistajana eräässä oikeuden käynnissä, jossa oli määrä antaa tuomio n. kuudellekymmenelle entisen sotiasdiktatuurin ja likaisen sodan aikaiselle rikolliselle. Päivää ennen oikeudenkäyntiä herra Lopez kuitenkin katosi kotoaan neljä vuotta sitten ja hän on edelleen kateissa. Luultavasti kidnapattiin. Näin selvisi meillekin Lopez-mysteeri ja olemme kaikki taas hieman viisaampia.
Hui kun tuli paljon tekstiä, aika mennä nukkumaan. Chau amigos!

Tigre, Fútbol, Mudanza...

Heipä hei! Taas on vierähtänyt tovi edellisen tekstin kirjoittamisesta, joten nyt on aika taas vähän päivittää asioita. Koulu luistaa ihan kivasti, vähän on vielä ongelmia kielen kanssa, mutta melko hyvin oon alkanut saamaan kiinni espanjankielistä opetuksesta. Harkkatyöt ja läksyt työllistävät hieman enemmän kuin Suomessa,  koska alkuun täytyy kääntää kieli, sitten pohtia vasta sisältö. Sää on alkanut lämpenemään, päivällä on toisinaan jo ihan shortsikeli, yöt on vielä hieman viileempiä.

Pari viikkoa sitten teimme muutaman kaverin kanssa päiväreissun Tigreen eli Tiikeriin. Tigre on kaupunki BA:n pohjoispuolella, Paraná-joen suistossa. Kaupunki on erittäin viihtyisä ravintoloineen ja huvipuistoineen vain tunnin junamatkan päässä Buenos Airesista. Meno-paluu-lippu Tigreen maksaa 2,7 pesoa ja kaupunki on oivallinen paikka ottaa vähän etäisyyttä suurkaupungin hulinaan.
Teimme parin tunnin venereissun pienellä 8 henkilön moottoriveneellä. Kuljettaja kertoi, että suistoalueella asuu kesäisin n. 300 000 ihmistä, vakituisia asukkaita on n. 15%. Kaikki liikenne tapahtuu veneiden avulla, siltoja ei ole ja pieniä saaria on lukemattomia. Saariin tulee sähkö, mutta siihen rajoittuukin sitten ylellisyydet. Alueella kulkee myös bussiveneitä, jotka toimivat niin kuin normaalit bussit mutta ne on vaan veneitä. Pysähdyttiin veneellä keskellä ei mitään olevaan saksalaiseen ravintolaan nauttimaan yhdet huurteiset, jonka jälkeen jatkettiin taas matkaa. Se oli oikein virkistävä päivä, illalla palasimme Bairesiin ja käytiin raflassa syömässä. En halunnut olla tylsä ja syödä empanadoja niin kuin muut, tilasin locron, perinteinen possu-nauta-muhennos lisukkeenaan papuja, maissia, chorizoa ja kurpitsaa. Mielenkiintoinen makuelämys, ei kyllä yllä meikäläisen top10 ruokalistalle, tuskin edes top 100.

Elämäni huippuhetken urheilun näkökulmasta koin viime tiistaina, kun lähdimme katsomaan El Monumental-stadionille (River Platen kotistadioni) Argentiina - Espanja futismatsia. Tunnelma oli katossa jo aamusta lähtien ja espanjantuntien jälkeen kipitimme kiireen vilkkaa metroon, joka oli täydempi kuin kuvitella saattaa.

Jätimme reput kaverin asunnolle, ja koska kello lähestyi jo neljää (tunti ottelun alkuun), katsoimme parhaaksi ottaa taksi loppumatkaksi. Ensimmäinen kuski ei edes halunnut lähteä lähelle stadionia, toinen taksi tärppäsi. Ruuhkasta huolimatta pääsimme ajoissa paikalle noin 10min ennen ottelun alkua. Alkuseremonia oli vaikuttava, 65000 ihmistä laulamassa Argentiinan kansallishymniä ja osoittamassa kunnioitusta omalle joukkueelleen.
Myös espanjalaisia oli kertynyt paikalle parisen sataa. Yllätykseksemme huomasimme myös, ettei kumpikaan joukkue lähtenyt millään b-luokan kokoonpanolla liikkeelle, vaikka kyseessä olikin vain ystävyysottelu. Argentiinan kokoonpanossa aloitti tuttu kolmikko Messi-Higuaín-Tevez, Espanja luotti Davidien (Villa ja Silva) saumattomaan yhteistyöhön.
Argentiina aloitti murskaavalla itseluottamuksella ja Messi otti apinan pois selästä jo 10 minuutin kohdalla käsittämättömän kauniilla maalilla ja sai arvoisensa kunnianosoitukset. Lopputulos 4-1 Argentiinalle ja maailmanmestarijoukkue oli lyöty! Ottelun päätyttyä illan jo hämärtyessä saimme nauttia vielä ilotulituksesta,  jonka jälkeen lähdimme hurmoksen vielä vallitessa kohti kotia.

Seuraavana päivänä oli vuorossa muutto uuteen kotiin. Sain kuulla kaverilta, että asunnosta, jossa hän asui ja asuu, oli vapautumassa huone. Hinta melkein sama kuin aiemmin, mutta lisämukavuutena hieman isompi huone kuin ennen ja terassi sekä parrilla! Tein päätöksen nopeasti ja pakkasin matkalaukun taas reissukuntoon ja raahasin koko omaisuuteni 7 korttelin päähän uuteen kämppään. Nyt voi keskittyä paremmin pihvien maailmaan ja nauttia tulevista kesäpäivistä loikoillen terdellä. Vanha kämppä oli muuten hyvä, mutta vähän turhan synkkä, ei suuria ikkunoita saati parveketta. Jääkaapissa on tällä hetkellä termostaatti vähän rikki, se on käytännössä pakastin, muuten asiat on kohdallaan. Toivottavasti saadaan se pian korjatuksi. Kämppiksinä ovat vaihtarikaverini Carl naapurimaastamme sekä Michele Italiasta, opiskelija myös.

Tänään käytiin piipahtamassa Barrio Chinossa, eli China Townissa. Se sijaitsee kuuden metropysäkin päässä Belgranossa. Sieltä löytyi paljon kauppoja, putiikkeja ja ravintoloita, ja tavaraa löytyi joka lähtöön. Ostin guava-limpparia ja chiliä, paikallisista kaupoista kun ei oikeen tahdo löytyä tulisia mausteita, argentiinalainen maustamiskultuuri rajoittuu suolaan ja majoneesiin. Maanantaina täytyy piipahtaa hakemassa Suomen suurlähetystöstä uusi Visa electron -kortti, vanha kun jäi automaattiin muutama viikko takaperin. Jos ei mua ryöstetä, niin täytyy kai sitten itse hukata tavarat ;)

Toivottavasti Suomessa kaikki on hyvin, nauttikaa vuoden viimeisistä lämpimistä päivistä. Eipä tässä kummempai tällä erää, hasta luego!